Keskustelu hiilinielujen romahtamisesta on uhkaavasti ajautumassa ratkaisujen hakemisesta hysterisointiin
ja jossitteluun siitä, mikä on valtiolle aiheutuva lasku ja kuka sen maksaa.
Olennaisinta olisi nyt keskittyä siihen, kuinka metsien kasvua ja vuotuista hiilitasetta voidaan parantaa.
Hakkuiden vuotuisesta volyymista keskustelun sijaan täytyy ensisijaisesti ratkaista, kuinka
harvennushakkuut saadaan tehdyksi oikea-aikaisesti ja oikealla käsittelyvoimakkuudella sekä millä keinoin
ennenaikaisesti tehtävien päätehakkuiden määrää pienennetään merkittävästi.
Luonnonvarakeskuksen ja Metsäkeskuksen selvitysten mukaan Suomessa on kolme keskeistä metsiin
liittyvää haastetta. Ensinnäkin harvennus- ja taimikonhoitorästejä on liikaa, jolloin metsien kasvu tietyn ajan
kuluessa hidastuu merkittävästi. Ylitiheissä metsissä liian myöhään tehtävien harvennusten jälkeen kasvu ei
elvy enää samalla tavalla, koska yhteyttävä latvusmassa on supistunut liikaa.
Toisekseen aktiivisessa metsätalouskäytössä olevissa metsätiloissa harvennukset tehdään monessa
tapauksessa aivan liian voimakkaina, jolloin niillä on haitallinen vaikutus puuston kasvuun ja
hiilensidontaan. Kolmas haaste on, että Suomen metsiä uudistetaan liian nuorina: niistä yli kolmannes
uudistetaan aiemmin kuin metsänhoidon suosituksissa esitetään.
Metsälaki muuttui vuonna 2014, jonka jälkeen metsän uudistamiselle ei ole ollut enää puuston ikään tai
läpimittaan perustuvia rajoitteita. On siis löydettävä kannustinmallit hakkuiden tasapainon palauttamiseksi
mutta samalla varmistaa tähän rahoitus. Keskustelu hakkuiden rajoittamisesta ei kuulu markkinatalouteen
eikä demokratiaan. Sama pätee ajatukseen siitä, että valtio – eli veronmaksajat – maksaa kaiken. Suomesta
löytyy valtava määrä yrityksiä, pienyrityksistä aina pörssiyrityksiin, joilla on haaste löytää laadukkaita
keinoja aiheuttamiensa päästöjen kompensoimiseksi.
Hyvä uutinen on, että Luonnonvarakeskuksen selvityksen perusteella ratkaisuehdotukset haasteisiin ovat
selkeitä ja konkreettisia. Jopa siinä määrin, ettei ole tekosyitä siirtymiselle sanoista tekoihin.
Kotimainen maankäyttösektoriin liittyvä kaksoislaskentaongelma on ratkaistavissa hyvin helposti valtion
ylläpitämän kompensaatiorekisterin avulla, kuten Hiilensidonta ry:n puheenjohtaja Matti Toivonen on
useaan otteeseen esittänyt. Ympäristöministeri Maria Ohisalo voi tehdä Suomen metsille merkittävän
palveluksen huolehtimalla siitä, että hiilensidontarekisteriin liittyvät kysymykset on ratkaistu vielä hyvissä
ajoin ennen eduskuntavaaleja.
MIKAEL BECK
Toimitusjohtaja, AARI Metsä
Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa Talouselämässä ja Kauppalehdessä.