Koivun rooli Suomen metsätaloudessa ja metsänhoidossa on vaihdellut hyvin paljon viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Varhaisissa metsänhoito-oppaissamme 1800-luvun loppupuolelta koivulla nähtiin merkitystä lähinnä polttopuuna, eikä laajamittaiseen kasvatukseen sisämaassa kaukana kaupungeista uskottu olevan edellytyksiä. Koivun käyttöä haittasi pitkään sekin, ettei sitä voitu uittaa käyttöpaikalle, koska koivu ei pysy pinnalla samalla tavalla kuin huokoisemmat havupuut. Sotien jälkeisissä hakkuissa koivu kaadettiin usein maahan lahoamaan, koska sillä ei yksinkertaisesti ollut käyttökohteita. Uusien koivikoiden syntymistä ehkäistiin kemiallisella lehtipuun torjunnalla taimikoissa. Lentokoneet suihkuttelivat myrkkyä taivaalta ja metsurit levittivät lehtipuita tappavaa torjunta-ainetta reppulevityksenä. Näistä ajoista tavat ovat muuttuneet ja nykyään koivu nähdään arvopuuna ja lehtipuuosuuden lisäämiseen pyritään metsänhoito-ohjeissa ja sertifikaateissa, sekä metsäyhtiöiden ympäristöohjelmissa.
Koivukuidun tuonti
Koivusta puhuttaessa ei maassamme voida välttyä tuontipuukeskustelusta. Tuontipuulla voidaan nähdä olevan kaksi tarkoitusta: sillä täydennetään kotimaan puun tarjontaa (koivu) ja toiseksi kontrolloidaan kotimaan puun hintaa (muut puulajit). Venäjältä on kannattanut tuoda kallistakin puuta, koska tuonti ei ole nostanut kotimaasta hankittavien merkittävästi suurempien volyymien hintoja. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa että Suomessa toimi markkinaoikeudessakin todettu raakapuun ostokartelli vuosina 1997-2004, johon osallistuivat Metsäliitto, Stora Enso ja UPM. Tuontipuulla oli iso rooli kartellissa ja se lienee toiminut yhtenä mekanismina kartelliin osallistuneiden työkalupakissa. Kotimaan kantohintoja ja rajahintoja vertaillessa voidaan nähdä, että tukkipuun hinnat kannolla ja rajalla seuraavat hyvin toisiaan mutta kuitupuussa metsäteollisuus kykenee hintadifferointiin, eli rajalla kuitupuunhinnat eivät seuraa kotimaan kantohintoja – tai päinvastoin.
Puun tuonti Venäjältä on näihin päiviin asti ollut osa Suomen puumarkkinaa. Koivukuidun osalta puun tuonti Venäjältä on täydentänyt kotimaan tarjontaa. Venäjällä on perinteisesti ollut vähän käyttöä koivukuidulle, mutta itänaapuri on säännöllisin väliajoin vaikeuttanut kaupankäyntiä mitä mielikuvituksellisimmilla tullimuutoksilla, joita on pelätty Suomessa kuin ruttoa. Suomalaisten ahkeralla lobbauksella tullisääntöihin saatiin kuitenkin aina kolvattua jokin koivukuidun menevä poikkeussääntö, joka mahdollisti koivujunien ehtymättömän virran itärajalla. Ukrainan sodan alettua puuntuonti Venäjältä on nyt tietysti loppunut ja suomalaiset metsäjätit ovat siivonneet itärajan takaiset toiminnot puunhankintaorganisaatioistaan. Koivua himoitsevat katseet onkin suunnattu Baltian maihin, joissa satamahinnat ovat tähtitieteellisessä asennossa. Toki lähitulevaisuudessa kysyntäpainetta tulee lievittämään eukalyptyssellun käyttö sekä lyhytkuituisen sellun määrän vähentäminen pakkausten raaka-aineena.
Koivukuidun hintakehitys reaalisilla kantohinnoilla
Tulevaisuuden näkymät
Toistuvasti väitetään, että koivukuitupuuta jalostavien tuotantolaitosten raaka-ainetarve on suurempi kuin mitä kestävä hakkuutaso mahdollistaa koivun osalta. Yksinkertaistetusti tämä tarkoittaa siis sitä, että koivu ei riitä Suomessa. Kuitenkin viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin (VMI:n) mukaan koivun vuotuinen kasvu on maassamme noin 19 miljoonaa kuutiometriä ja hakkuut 10 miljoonaa. Koivua olisi siis saatavissa myös Suomen metsistä runsaasti, jos koivukuitua käyttävän teollisuuden maksuhalukkuus olisi kohdillaan. Koivukuidun erittäin matala hinta ei kuitenkaan motivoi metsänomistajia kartoittamaan ja kilpailuttamaan koivuvaltaisia harvennusmetsiään. Merkittävä osa koivusta kasvaa sekapuuna ja metsien pitkän aikavälin kasvun kannalta olisi myös tärkeää saada koivu korjattua. Koivun aliarvostus ja liian matala hintataso Suomessa on kuitenkin osaltaan johtanut siihen, että metsänomistajilla ei ole merkittävää kiinnostusta kilpailuttaa koivuleimikoita. Mielestämme on täysin kestämätöntä että kuitupuuta tuodaan ulkomailta Suomeen, kun kotimaassakin olisi kestävästi hakattavissa olevaa kuitupuuta. Entistä kestämätöntä tästä tekee se että esimerkiksi Baltiasta tuodusta kuitupuusta maksetaan huomattavasti korkeampaa hintaa kun kotimaassa. ”Raha on myös koivun suhteen hyvä konsultti”.
Lue lisää puun hinta kehityksestä ja markkina tilanteesta markkinakatsauksestamme.
Lähde: https://pdfs.semanticscholar.org/bd7e/037bd55462efe666e91170b05896c183919f.pdf