Artikkelit

,

Kulotus – luonnonmukaista uudistamista

Kulottajan päivä on pitkä, se alkaa aamulla klo 6.00 Ruokolahdelta. Aamulla ensimmäisenä lähes neljän hehtaarin kulotusalue valmistellaan kulotusta varten. Varsinaista sytyttämistä edeltää kulotussuunnitelman tekeminen, palokujien kaivaminen, kasteluvesien järjestely, sekä muut käytännön järjestelyt, jotka on aloitettu jo viikkoja aikaisemmin. Kulotuksen käytännön toteutuksesta vastaa kokenut 6 henkilön kulotusporukka TeMePa Infra Oy:stä, jotka kulottavat tänä kesänä noin 20 kohdetta koko maassa.

Mitä kulotus on ja miksi sitä tehdään? 

Luonnontilaisessa metsässä, joissa ihmisen vaikutus ei näy,  tärkein lajistoon ja rakennepiirteisiin vaikuttanut yksittäinen tekijä on metsäpalo. Tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa metsäpaloväli ennen ihmisten vaikutuksen alkamista vaihteli 200–500 vuoteen ja Pohjois-Suomessa tätä pidempään. Metsäpalot ovat kuitenkin Suomessa vähentyneet olemattomiin ihmisten toiminnan seurauksena. Metsätalous on merkittävä tekijä, sillä sen seurauksena maassamme on kattava metsätieverkosto ja palontorjunta. Paloja on metsissämme nykyään vuosittain noin 1 000 hehtaarilla, joka vastaa noin 26 000 vuoden palosykliä. Metsäpalojen vähentyminen on luonnollisesti johtanut palojen aikaansaamien elinympäristöjen vähenemiseen ja sitä kautta paloelinympäristöistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Suomen uhanalaisista lajeista 3 % on ensisijaisia paloalueiden lajeja. Metsäpaloympäristöjen vähenemistä pidetäänkin painoarvoltaan neljänneksi merkittävimpänä lajien uhanalaistumisen syynä lahopuun vähenemisen, vanhojen metsien ja puiden vähenemisen sekä metsien puulajisuhteiden muutoksen jälkeen. (Luke 2022)

Paloalueiden väheneminen ja toisaalta niiden positiivinen vaikutus monen lajin elinympäristönä on nähty tärkeimpänä perusteena metsäsertifiointiin määritellylle kulotuskriteereille. PEFC-sertifikaatin vaatimusten mukaan 200 000 hehtaaria kohden on toteutettava yksi kulotuskohde, joiksi lasketaan myös luontaiset metsäpalot. Kulotukselle löytyy myös tukea jopa niinkin korkealta taholta kuin nykyisen hallituksen hallitusohjelman kirjauksesta, jossa mainitaan että: ”Edistetään talousmetsien luonnonhoitoa, kuten lahopuun ja kantojen jättöä, kulotusta, tekopökkelöitä, riistatiheikköjä, suojavyöhykkeitä ja vesistövaikutuksen pienentämiseen tähtääviä toimia.” (Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019). 

Yksittäisten kulotuskohteiden lisäksi suositeltavaksi tulevaisuuden toimintatavaksi on esitetty myös ns. palojatkumoita, joissa samalle alueelle muodostetaan paloalueita toistuvasti lajiston elinolojen turvaamiseksi pitkäjänteisemmin.

Näiden periaatteiden ja tavoitteiden pohjalta olemme siis kokoontuneet tänne Kalpialan kylään sytyttämään vuonna 2021 uudistushakatun alueen tuleen hellepäivää enteilevänä kesäkuun aamuna.

Miten kulotus toteutetaan?

Kulottajan vanha viisaus kuuluu, ettei mihinkään ole kiire ennen kuin tuli on sytytetty. On siis syytä suunnitella toimenpiteet tarkkaan ja huolehtia turvallisuudesta. Iso tekijä käytännön toteutuksessa on tuuli – sitä ei saisi olla liikaa ja sen suunta tulisi olla soveltuva. Tällä kertaa tuuli on suhteellisen navakkaa (n. 4 m/sek), mutta onneksemme sen suunta on soveltuva pitkulaisen muotoista kuviota myöten. Hätäkeskukseen tehdyn ilmoituksen jälkeen pääsemme sytyttämään tulen vastatuuleen kuvion toisesta laidasta ja etenemme eteenpäin. Kuviossa on myös kallioinen rinne, jonka päätämme jättää kulon ulkopuolelle kastelemalla rinteen siten, ettei tuli pääse kohoamaan mäkeä ylöspäin. Kasteluvesi onkin erittäin tärkeä tekijä kulotuksen toteutuksessa, eli sen runsas saatavuus paloletkuihin tulisi varmistaa.

Sytytys etenee kokeneiden tekijöiden toimesta hallitusti ja saamme tulen nousemaan nätisti pystysuoraan. Erittäin tärkeää on pyrkiä hallitsemaan tulta siten, ettei maasto pala liian voimakkaasti vaan sopivan pinnallisesti. Palavan aineksen ei siis pitäisi palaa kokonaan vaan ainoastaan hiiltyä – kuulostaa hankalalta, mutta ammattilaisten toteuttamana homma hoituu. Ihanteellisessa tilanteessa kuloalueella on hakkuutähdekasoja tasaisesti, jolloin palokin etenee tasaisemmin. Joskus kasoja joudutaan myös levittelemään alueelle, mutta onneksi emme siihen touhuun joudu tässä lähes 30 asteen helteessä! Varsinainen poltto on ohi parissa tunnissa minkä jälkeen alueella alkaa jälkivartiointi, mikä onkin erittäin tärkeää, ettei kulo syty uudestaan.

Mitkä lajit kulotuksesta hyötyvät?

Kulotuksen lajistovaikutuksia on tutkittu Suomessa 1980-luvun lopusta lähtien. Niin sanottu palonvaatija- ja palonsuosijalajisto hyötyy kulotuksesta välittömästi. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kovakuoriaiset, kuten kulokauniainen, jotka saapuvat kulotetulle alueelle hiilen tuoksun houkuttelemana kymmenien kilometrien päästä.

Palohäiriöistä hyötyviä lajeja löytyy myös monista muistakin eliöryhmistä, kuten sienistä, jäkälistä, putkilokasveista, sammalista, linnuista, pikkunisäkkäistä, perhosista, ja monissa muissa hyönteis- ja niveljalkaislajiryhmissä nopeasti palon jälkeen. Linnuista erityisesti tikat hyötyvät runsaasta säästöpuustosta ja poltosta. Toisaalta joissakin eliöryhmissä kuten kääväkkäissä ja sammalissa häiriö aiheuttaa välitöntä negatiivista kehitystä, jonka jälkeen tosin tilanne paranee. Nykyisin on lisääntynyt säästöpuuryhmien poltto, jolloin paloalueella on entuudestaan järeitä puita kehittymässä lahopuustoksi, joka hyödyntää monia lajeja, joille paloalueen ja lahopuuston yhteisvaikutus on tärkeää. (Luke 2022)

Mitä seuraavaksi?

Tällä kertaa suunnitellulta kuloalueelta jäi polttamatta tuulisten olosuhteiden vuoksi noin puolen hehtaarin alue. Tämä antaa meille mahdollisuuden vertailla kulotetun alueen ja palamattoman alueen kehitystä. Lisäksi voimme tulevaisuudessa mahdollisuuksien mukaan harkita kulojatkumon muodostamista alueelle, mikäli voimme suorittaa kulotuksen nyt käsittelemättä jääneellä osalla. 

Tulemme kuitenkin käväisemään kuloalueella vielä tänä kesänä, jotta näemme mitä kovakuoriaisia sieltä hiilen seasta löytyy!

Kirjallisuutta:

LUKE 2022: Talousmetsien luonnonhoidon ekologisten vaikutusten synteesi. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/552023/luke-luobio_60_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y