Vastuullisuus

Metsien kestävä käyttö tarkoittaa, että metsiä käytetään ja hoidetaan taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Sertifikaatit varmistavat, että metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi metsien kulttuuri- ja virkistysarvot otetaan huomioon metsätaloutta harjoitettaessa. Sertifiointi toteutetaan ja sitä seurataan ja valvotaan aina kolmannen osapuolen toimesta.  

Suomessa käytetään kahta suurta kansainvälistä sertifiointi järjestelmää, PEFC ja FSC. Suomen metsistä noin 90 prosenttia on PEFC-sertifioituja ja noin 10 prosenttia FSC-sertifioituja. Osa metsistä on sekä PEFC- että FSC-sertifioituja. Meidän asiakkaidemme metsistä 100 prosenttia on PEFC sertifioituja ja 60 prosenttia FSC sertifioituja. Lisäämme koko ajan FSC-sertifioinnin määrää. Tavoitteemme on, että vuoteen 2024 mennessä metsistämme vähintään 80 prosenttia on FSC-sertifioitu.  

Sertifiointi kattaa koko metsän ja puun elinkaaren. Sertifioinnilla varmistetaan suomalaisen vastuullisesti tuotetun puuraaka-aineen ja puutuotteiden kiinnostavuus kansainvälisillä markkinoilla. Sertifiointi siis parantaa suomalaisten puutuotteiden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.  

Suosimme metsän kiertoaikaa pidentäviä toimintamalleja, kuten yläharvennusta. Metsänhoidon tavoitteena on kasvattaa monipuolista metsää, jossa on mukana selvästi perinteistä talousmetsää enemmän luonnonmukaista taimiainesta ja puulajivaihtelua. Metsänkäsittelyn pääperiaatteena on yhdistää jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen parhaat puolet käyttäen aina tila- ja kuviokohtaista harkintaa. 

Hakkuukäsittelyissä käytetään laajasti aina mahdollisuuksien mukaan yläharvennuksia ja poimintahakkuita, sekä säästetään kehityskelpoista alikasvusta. Yläharvennuksilla korjataan oikea-aikaisesti metsän taloudellisesti kypsät puut talteen, annetaan tilaa tuottavimmille rungoille ja pyritään käynnistämään uudistuminen kohdissa, joissa uusille taimille on tarvetta.  Tällöin metsä tuottaa tasaisesti tuloja ja metsään sidotun pääoman tuotto pysyy korkealla tasolla. 

Pääkriteereitä jätettävää puustoa arvioidessa ovat laatu, kasvukunto ja läpimitta. Jätettävien puiden tulee siis olla laadultaan hyviä, ts. kehittyviä tukkiaihioita ja latvusmassaa tulee olla riittävästi, jotta puun kasvu pääsee elpymään harvennuksen jälkeen. Laadun ja kasvukunnon kriteerien täyttyessä läpimitta toimii ohjaavana tekijänä siten, että parhaan arvokasvun puut jätetään kasvamaan, tärkeänä arviointikriteerinä se, milloin puut ovat siirtymässä yhden, kahden tai kolmen tukin rungoiksi. 

Päätehakkuissa huomioidaan aina hyödynnettävissä oleva luontainen taimiaines. Näin muokkaamalla ja viljelemällä uudistettavan alueen pinta-ala pidetään mahdollisimman pienenä. Luontaista uudistamista, kuten suojus- ja siemenpuuhakkuita käytetään aina mahdollisuuksien mukaan. Tämä rajoittaa osaltaan avohakkuualueiden kokoa. 

Toimintamallin tärkeänä periaatteena on lisäisyys: AARI+ -kohde jätetään käsittelyalalle metsälain ja metsäsertifioinnin edellyttämien käytönrajoitusten lisäksi.  

Toimintamalli kasvattaa osaltaan käytön ulkopuolelle jäävää pinta-alaa hallinnoimissamme metsissä. Toimenpiteen ensisijaiset vaikutukset liittyvät peitteisyyden säilymiseen, millä saadaan aikaan positiivisia vaikutuksia varjoisissa paikoissa viihtyvään lajistoon ja niiden seurannaislajeihin. Näistä voidaan esimerkkinä mainita mm. mustikka ja metsäkanalinnut. Peitteisyydestä hyötyvät myös eri sienet, sekä sammalet että jäkälät. Näiden lisäksi AARI+ lisäisyydestä hyötyvät suojapaikkoja kaipaavat riistaeläimet ja linnusto.  

Osana AARI+ konseptia olemme edelläkävijä monimuotoisuusindeksien kehittämisessä. Olemme nostaneet riman entistäkin korkeammalle ja ryhtyneet konkreettisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Yhdessä Luonnonvarakeskuksen, Tapion ja alan johtavien järjestelmätoimittajien kanssa kehitämme ensimmäisenä toimijana konkreettista ja mitattavaa monimuotoisuusindeksiä, jolla tunnistamme uhanalaisimmat luontokohteet ja pystymme muokkaamaan metsänkäsittelyämme entistäkin vastuullisempaan suuntaan.

Metsäsuunnitelman tietoja voidaan käyttää muuttujina ilmaisemaan kunkin metsikön  biodiversiteettiarvoa.

Tietoina käytetään metsikön tilavuutta, lehtipuuston osuutta, puulajien lukumäärää, puuston ikää, puuston jaksoisuutta ja kokoeroa sekä metsikön lahopuuston määrää. Edellä mainitut tekijät muodostavat ns. monimuotoisuusindeksin, jonka avulla pystymme tunnistamaan monimuotoisuusarvoiltaan parhaimmat metsiköt, sekä seurata monimuotoisuuden kehittymistä hallinnoissamme metsissä. Indeksi on käytössämme operatiivisessa toiminnassa.   

Kulotus lisää metsien monimuotoisuutta

Luonnontilaisessa metsässä, joissa ihmisen vaikutus ei näy, tärkein lajistoon ja rakennepiirteisiin vaikuttanut yksittäinen tekijä on metsäpalo. Tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa metsäpaloväli ennen ihmisten vaikutuksen alkamista vaihteli 200–500 vuoteen ja Pohjois-Suomessa tätä pidempään.

Metsäpalot ovat kuitenkin Suomessa vähentyneet olemattomiin ihmisten toiminnan seurauksena. Metsätalous on merkittävä tekijä, sillä sen seurauksena maassamme on kattava metsätieverkosto ja palontorjunta. Paloja on metsissämme nykyään vuosittain noin 1 000 hehtaarilla, joka vastaa noin 26 000 vuoden palosykliä. Metsäpalojen vähentyminen on luonnollisesti johtanut palojen aikaansaamien elinympäristöjen vähenemiseen ja sitä kautta paloelinympäristöistä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Suomen uhanalaisista lajeista 3 % on ensisijaisia paloalueiden lajeja. Metsäpaloympäristöjen vähenemistä pidetäänkin painoarvoltaan neljänneksi merkittävimpänä lajien uhanalaistumisen syynä lahopuun vähenemisen, vanhojen metsien ja puiden vähenemisen sekä metsien puulajisuhteiden muutoksen jälkeen. Lue lisää kulotuksesta artikkelistamme.

Vapaaehtoiseen METSO- ja HELMI -suojeluohjelmiin osallistuminen on meille aina ykkösvaihtoehto silloin kun kohde on ohjelmaan ominaispiirteidensä puolesta soveltuva. 

Olemme itse aktiivisilla toimenpiteillä suojelleet edellä mainittujen ohjelmien kautta metsiä yli 500 hehtaaria ja kartoitamme aktiivisesti uusia kohteita. Suojelu on kohdistettu pääasiallisesti monimuotoisuudeltaan ja taloudelliselta arvoltaan merkittävimpiin puustoisiin vanhoihin metsiin.

Asiakkaidemme metsistä on kaiken kaikkiaan tiukan käytönrajoituksen piirissä 1 318 ha ja rajoitetun käytön piirissä yli 1 000 ha. Tavoitteenamme on lisätä käytön ulkopuolelle jäävää pinta-alaa 3 000 hehtaarilla seuraavan viiden vuoden aikana. Hoidamme asiakkaidemme puolesta kaikki ohjelmiin liittymiseen tarvittavat suunnitelmat ja hakemukset. Lue onnistuneesta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Metsien hiilivaikutuksia voidaan hahmottaa kahdella peruskäsitteellä: varastoituminen (hiilivarasto) ja varaston muutos (hiilinielu). Vanhassa metsässä on paljon hiilivarastoa, mutta varaston muutos on pienempi kuin nuoremmassa metsässä. Kovassa kasvuvaiheessa oleva nuori metsä taas on voimakas hiilinielu, mutta varastoituneena ei vielä ole niin paljon hiiltä kuin vanhassa metsässä.  

Hiilinielun lisäämisessä ydinasiana on metsän kasvukunnosta huolehtiminen. Uudistaminen on tehtävä nopeasti ja laadukkaasti, minkä lisäksi taimikonhoito on tehtävä ajallaan. Metsien harvennuksessa tärkeää on toteuttaa harvennus metsänhoitosuositusten mukaisesti, eikä liian voimakkaana, jolloin nieluna toimivaa biomassaa poistetaan liian paljon. Metsän viimeinen harvennus on usein järkevintä toteuttaa yläharvennuksena, jolloin metsästä korjataan jo tukkipuuksi kelpaavia yksilöitä ja annetaan näitä pienemmillä tilaa järeytyä.

Lannoitamme metsiämme aktiivisesti sekä kasvatus- että terveyslannoituksin. Molemmilla lannoituksilla pyritään parantamaan metsien kasvua, joka lisää hiilensidontaa. Lisääntyneestä hiilensidonnasta on myös mahdollista saada lisätuloa metsänomistajalle. Erityisen tärkeää lannoituksissa on se, että ne tehdään oikea-aikasesti, jotta maksimoidaan puiden kasvu. Puiden kasvaessa lannoitteiden ansiosta isommiksi lisääntyy tukkisaanto, mikä johtaa puun säilymiseen hiilivarastona aiempaa pidempään.  Tukkisaannon kasvaessa suurempi osuus puusta pystytään käyttämään pitkäikäisten puutuotteiden, kuten rakennusmateriaalien tai huonekalujen, raaka-aineena. Tämä tarkoittaa sitä, että puu säilyy hiilivarastona myös sen jälkeen kun se on metsästä kaadettu.

Hiilivaraston ylläpitäminen metsässä liian pitkään ei ole tarkoituksenmukaista, sillä tällöin metsä altistetaan erilaisten tuhojen armoille, jolloin on riskinä koko varaston menettäminen. Sen sijaan on ilmaston kannalta usein järkevää käyttää hieman metsänhoitosuositusten mukaisia uudistamisikäsuosituksia pidempiä kiertoaikoja.

Tällöin metsästä pystytään korjaamaan enemmän tukkipuuta, joka päätyy pidempiaikaisempiin puutuotevarastoihin. Jatkuvan kasvatuksen toteuttaminen etenkin turvemailla aikaansaa paremman hiilivaikutuksen varsinkin maaperässä kuin jaksollinen kasvatus. Tämä johtuu siitä, ettei maanpintaa muokata vaan puuston peitteisyydellä pyritään pitämään vedenpinta sopivalla korkeudella. 

AARI Metsän ilmastositoumukset: 

Lisäämme hiilensidontaa asiakkaidemme metsissä vähintään 10 % perinteiseen metsänhoitomalliin verrattuna.

Keskeiset toimenpiteet: 

• Tarkoituksenmukainen lannoittaminen 
• Jatkuvan kasvatuksen lisääminen korpikuusikoissa 
• Ei liian voimakkaita harvennuksia 
• Yläharvennuksen suosiminen ja sitä kautta kiertoajan maltillinen pidentäminen 

Toteutumista seurataan ja todennetaan vuotuisilla laskelmilla, joissa eritellään metsäomaisuuden hiilivarasto (biomassa ja maaperä), hiilinieluvaikutus, sekä hakkuiden vaikutus puutuotevarastoon. 

Tuuli- ja aurinkovoima  

AARI Metsä haluaa edistää uusiutuvien energialähteiden kehitystä ja mahdollistaa uusiutuvan energian tuotantoa metsissämme. Olemme tähän mennessä allekirjoittaneet yli kymmenen maa-alueen käyttö- ja vuokrasopimusta, joiden tarkoituksena on rakentaa tuulivoimapuistoja asiakkaidemme metsäkiinteistöille. Näiden lisäksi käynnissä on useita projekteja uusien tuulivoimahankkeiden toteuttamiseksi. Tuulivoiman lisäksi olemme kiinnostuneet myös muista tavoista tuottaa uusiutuvaa energiaa. Tästä esimerkkinä maanvuokrasopimus, jonka tarkoituksena on rakentaa aurinkovoimalaitos. 

Pakuri 

Pakurikäävässä yhdistyy vastuullisuuden kaikki kolme ulottuvuutta: taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen. Olemme istuttaneet eli ympänneet pakurikääpää metsätiloillemme sekä taloudellisesti vähäarvoisiin koivikoihin että lähitulevaisuudessa harvennettaviin koivikoihin. Pakurikääpä voidaan ympätä sekä raudus- että hieskoivuihin. Pakurikääpä ympätään koivuun pienessä puutapissa, josta se lähtee kasvamaan. Pakurikääpää kasvatetaan noin 5-10 vuoden ajan. Suomalainen pakurikääpä on aiemmin kerätty luonnonvaraisena kasvaneena, mutta kysynnän kasvaessa etenkin Aasiassa, luonnonvaraisena kasvanut pakurikääpä ei riitä vastaamaan kysyntään. Pakurikääpää käytetään sekä elintarvikkeissa että lääketeollisuudessa.    

Taloudellisesti vähäarvoisissa koivikoissa pakurikääpä lisää koivikon taloudellista tuottokykyä ja parantaa samalla metsän monimuotoisuutta. Samoin harvennusikää lähestyvässä koivikossa taloudellinen tuotto paranee, kun pakuria ympätään puihin, jotka joka tapauksessa harvennettaisiin lähitulevaisuudessa. Pakuriymppi tuottaa kahdesta kolmeen satoa, jonka jälkeen osa ympätyistä koivurungoista harvennetaan pois ja osa jätetään metsään lahopuuksi. Lahopuu on erittäin tärkeä osa luonnonmonimuotoisuutta. Lahopuu tarjoaa tärkeän elinympäristön monelle uhanalaiselle lajille. 

Selvitämme kokoajan uusia mahdollisuuksia kasvattaa ja kerätä myös muita luonnontuotteita, kuten koivunmahlaa metsistämme. Isot pinta-alat varmistavat sen, että luonnontuotteita pystytään kasvattamaan ja keräämään luontoa kunnioittaen ja monimuotoisuutta parantaen.  

Lue lisää blogistamme.

Virkistyskäyttö

Meille metsä on muutakin kuin puita, tukkeja ja motteja. Siksi haluamme myös ylläpitää ja kehittää metsiemme monipuolisia virkistysmahdollisuuksia, kuten ulkoilureittejä, laavuja, uimapaikkoja, nuotiopaikkoja ja riistamajoja. Kannustamme asiakkaitamme myös käyttämään hyväksi näitä mahdollisuuksia. Teemme jatkuvasti virkistyskäyttöä edistäviä uudistuksia metsiimme, sillä mielestämme metsät on tarkoitettu kuljettaviksi ja nautittaviksi.